Vauvamaailman välineurheilua

 Siihen on nyt tultava loppu. Hoitopöydän laatikot pursuavat ihania vauvanvaatteita, nurkista löytyy vaikka minkälaista peliä ja vehkettä, ja äitiyspakkauksen laatikkoa raottamalla löytää syksynkin vaatekerroston. Nyt sen lupaan: ei enää facebookin kirppisryhmiä ja tori.fi:ä – ei myöskään niitä perinteisiä kirppiksiä... Vauvanvaatteita voi lahjoittaa synnärille taikka Pelastusarmeijalle – ei kiitos meille.

”Tämä oli vielä jossain vaiheessa hallinnassa...” Hyvä yritys. Se joskus oli viime maaliskuussa, kun ostimme ukon kanssa ihka ekat Emmaljungat. Samalla kun ihastelin ostosta, huomasin muistuttavani yhä enemmän uuden auton omistajaa – hifistelin säädöksillä ja lisäosilla sekä maanisesti hivelin ”ohjauspyörää”. Sen seurauksena tokaisin isännälle: ”nyt voit hankkia sen uuden auton, jos haluat.” Ja viikon päästä meillä olikin jo farmari.

Tällä hetkellä seuraan naama vihreänä kateudesta mamma-ystävieni vaatelöytöjä. Kyse ei ole pelkästään muiden hyvästä shoppailu-tuurista, sillä välillä kaipaan sitä aikaa, kun pystyin hyvällä omallatunnolla ostamaan lisää. Urbaanilegendan mukaan, vaatteita ei voi olla lapsella liikaa, ja hamstraaminen kuuluu ”pesänrakennusviettiin”. Itse väitän olevani huono pesemään pyykkiä, ja mies taas muistuttaa suurimman osan olevan kirpparilta. Kotiäitien rintama lohduttaa minua kertomalla, ettei lapseni tarvitse olla alasti pyykkipäivänä. Silti... shoppailumorkkis on tullut jäädäkseen.

(Tässä on siis kolmasosa -  tai ehkä vain neljäsosa

 vaatteista)

Pihi luontoni on antanut periksi lastenvaatteiden uskomattomalle maailmalle. Jos näen myytävänä jotain tyylitajuani miellyttävää, se on saatava än-yy-tee-NYT. Sisäinen uhmaikäni herää ja kiukku kestää vähintäänkin pari tuntia. Tällöin aloitan vimmakkaan vaateinventaarion, jolloin viikkaan, järjestelen ja lasken uudestaan kaikki bodyt ja pöksyt läpi.

 (Kukapa sitä eripari miesten kanssa haluaisi viettää aikaa..? )

Ehkä tuosta vaate- ja tavaramäärästä saa selkoa vasta syksyllä. Kymmenen vuoden päästä perheemme murkku saattaa kuitenkin ilmoittaa, että äiskän tyylitaju oli ihan hanurista. Näin ainakin itse valitin omalle äidilleni.