maanantai 9. kesäkuuta 2014

Vauvamaailman välineurheilua

 Siihen on nyt tultava loppu. Hoitopöydän laatikot pursuavat ihania vauvanvaatteita, nurkista löytyy vaikka minkälaista peliä ja vehkettä, ja äitiyspakkauksen laatikkoa raottamalla löytää syksynkin vaatekerroston. Nyt sen lupaan: ei enää facebookin kirppisryhmiä ja tori.fi:ä – ei myöskään niitä perinteisiä kirppiksiä... Vauvanvaatteita voi lahjoittaa synnärille taikka Pelastusarmeijalle – ei kiitos meille.


”Tämä oli vielä jossain vaiheessa hallinnassa...” Hyvä yritys. Se joskus oli viime maaliskuussa, kun ostimme ukon kanssa ihka ekat Emmaljungat. Samalla kun ihastelin ostosta, huomasin muistuttavani yhä enemmän uuden auton omistajaa – hifistelin säädöksillä ja lisäosilla sekä maanisesti hivelin ”ohjauspyörää”. Sen seurauksena tokaisin isännälle: ”nyt voit hankkia sen uuden auton, jos haluat.” Ja viikon päästä meillä olikin jo farmari.



Tällä hetkellä seuraan naama vihreänä kateudesta mamma-ystävieni vaatelöytöjä. Kyse ei ole pelkästään muiden hyvästä shoppailu-tuurista, sillä välillä kaipaan sitä aikaa, kun pystyin hyvällä omallatunnolla ostamaan lisää. Urbaanilegendan mukaan, vaatteita ei voi olla lapsella liikaa, ja hamstraaminen kuuluu ”pesänrakennusviettiin”. Itse väitän olevani huono pesemään pyykkiä, ja mies taas muistuttaa suurimman osan olevan kirpparilta. Kotiäitien rintama lohduttaa minua kertomalla, ettei lapseni tarvitse olla alasti pyykkipäivänä. Silti... shoppailumorkkis on tullut jäädäkseen.

(Tässä on siis kolmasosa -  tai ehkä vain neljäsosa
 vaatteista)

Pihi luontoni on antanut periksi lastenvaatteiden uskomattomalle maailmalle. Jos näen myytävänä jotain tyylitajuani miellyttävää, se on saatava än-yy-tee-NYT. Sisäinen uhmaikäni herää ja kiukku kestää vähintäänkin pari tuntia. Tällöin aloitan vimmakkaan vaateinventaarion, jolloin viikkaan, järjestelen ja lasken uudestaan kaikki bodyt ja pöksyt läpi.


 (Kukapa sitä eripari miesten kanssa haluaisi viettää aikaa..? )

Ehkä tuosta vaate- ja tavaramäärästä saa selkoa vasta syksyllä. Kymmenen vuoden päästä perheemme murkku saattaa kuitenkin ilmoittaa, että äiskän tyylitaju oli ihan hanurista. Näin ainakin itse valitin omalle äidilleni.


Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

3 kommenttia:

  1. sho(e)paholic14. kesäkuuta 2014 klo 13.08

    Ahahahaa! Niin totta! Mie en kerenny käyttää kuin puolet vaatteista koossa 50/56 ennen kuin ne kitsahti. Ainoastaan yökkärit oli tarpeellisia joka ikinen. Ollaan kyllä ryhdistäydytty miehen kanssa tossa pyykin pesussa ihan hurjasti, se on siitä kätevä askare että menee siinä sivussa melkeen.

    Mutta mulla tuli ihan hullu kiukkuraivotunne KappAhlissa, kun miehen paitaan mätsäävää bodya ei ollut enää meidän O:n koossa :D Mutta nauratti, kun luin tän sun jutun, kun olin just tarjonnut sulle niitä meidän vanhoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pike the House elf14. kesäkuuta 2014 klo 20.24

      :D Meillä ei ole (onneksi) ostettu noita 50/56 vaatteita, koska kaikki isännän suvusta on syntynyt yli 50cm, niin enpähän ole uskaltanut. 60+ vaatteita löytyy taas neljä kertaa enemmän :D

      Tuo leipominen nyt menettelee, mutta vähän on sellanen hassu vika, että mikään itsetekemä ei vaan maistu (huoh) :D

      Kiitos kommenteistasi :)

      Poista
  2. Camilla19. kesäkuuta 2014 klo 4.34

    Meillä meni 56 Bodyt yllättävän pitkää. Olisikohan vieläkin yks tai kaks käytössä :D ei kannata dokeesti katsoa koko lappua kun ne vaihtelee niin merkeittäin.
    L melkein 5kk käyttää edelleen 62 bodeja vaikka on jonku 65 pitkä. Niissä on tilaa :)
    Housut on tosin jo kaikki 68!! Meillä on pitkä jalkainen poika, mistähän lie perinyt.. Ei ainakaan minulta!

    Kehtaan jopa kulkea eripari miesten kanssa. Mutta äiti ja poika mätsää liiankin usein ;)
    Vinkiksi: Paidat on epäkäytännöllisiä. Ne on koko ajan kainalossa kun tuota vauvaa pitää nostella ja pitää sylissä niin paljon. (Vaikka on meillä niitä muutama ku näyttää niin hyvältä :P)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)