Askel lähempänä ristiäisiä

Tämän viikon sanani on ollut ”mukavuusalue”. Olen perustanut blogin, jolloin olen tullut mukavuusalueeltani pois. Vastoin suomalaista luontoani, olen mainostanut kaikille tutuilleni uutta ajanvietettäni. Lisäksi lupauduin lapsenlikaksi yksivuotiaalle, mitä en ole koskaan tehnyt. ”Mutta sähän oot paksuna...” - Ei näytä auttavan – vauvamaailman salat eivät vielä ole kaikki ihan hallinnassa.

Ja aloin leipoa.

Ruuan valmistaminen ei ole minulle mikään itsestään selvä asia. En välitä uskomattomista makufantasioista taikka kalorien määrästä. Kylläisyyden tunne on riittänyt tähän asti. Suurin pulma ja vitsi kotonamme on päivällinen; mitä syödään? En myöskään aina tunnista milloin ruoka on tarpeeksi kypsää – esimerkiksi olen polttanut riisin pohjaan. Onneksi tuo koira syö kaikkea.

Edes ammattiylpeyteni ravintola-alalla ei ole auttanut minua keittiössä. Tunnen joskus olevani

kuin Sinkkuelämän Carrie, joka säilyttää kokkauskalustoaan uunissa, ja väittää Aidanille saavansa keittiössä aikaiseksi vain sotkun. Hengissä on tähänkin asti selvitty (jopa isäntä), mutta entä jos yrittäisin vähän enemmän?

Päätin tarjoavani ristiäisissä jotain itsetehtyä jos kesällä tapahtuisi ihmeparantuminen. Tähän asti leipominen on tarkoittanut minulle kaupasta saatua valmista muropohjaa, pakastemustikoita ja ”super-salaista” Pirkon kermaviili-soossia (yllätys, yllätys: munaa ja sokeria sopivasti mukaan). Mutta nyt ajattelin kokeilla helpoksi haukuttua mangojuustokakkua. Voiko tästä seurata mitään hyvää?

Yhtään enempää miettimättä, kävin ohjeet vielä kerran läpi. Sitten käärin hihat, keräsin hermoni ja vaiheittain kokosin elämäni ensimmäisen juustokakun.

Vaihe 1: Murskaa keksit ja sekoita ne rasvaan

Asiaa ei voisi helpommin muotoilla, mutta kertoisiko joku minulle, miten saisin keksit murskattua? Useamman työkalun käytettyä, iskin murentuneet keksit blenderiin. Se siitä, seuraavaksi rasva; otin taas ylimääräisen kupin käyttöön, samalla kun sisäinen kondiittorini huusi ”laita se rasvakin sinne blenderiin”. Entä jos sitä mössöä ei saa irti koko tehosekoittimesta...?

Eikä minun tarvinnut mennä pidemmällä, kun jo jouduin pesemään irtovuoan, sillä rasva ja murut eivät olleet ensimmäisellä yrittämällä tarpeeksi sekottuneita.

Vaihe 2: Vatkaa tuorejuusto, sokerit ja sitrusmehu keskenään, ja lisää joukkoon sulatettu liivate, sekä kuohutettu kerma.

Ensimmäiset ajatukseni liivatelehdistä eivät rohkaisseet minua eteenpäin, mutta ryhdyinpähän toimeen. Omaksi yllätyksekseni koko sulattaminen ei epäonnistunutkaan niin pahasti, mitä olisin uskonut. Sokeria mittaillessa taisin vähän liiotella... ups?

Osaako joku muuten kertoa, onko vaniliini- ja vanilja-sokerilla jotain eroa?

Vaihe 3: Jääkaappi

Parasta pelata varman päälle ja pitää kakku kylmässä yön yli, niin kuin on suositeltu. Katsoimme miehen kanssa televisiosta romanttista komediaa ja välillä kävin vilkaisemassa kakkua; mitään radikaalia muutosta ei ollut tapahtunut. Aamulla luomukseni ei myöskään ollut kadonnut niin kuin yleensä kaikki makea meidän keittiöstä.

                                                         

Vaihe 4: Mangopilttikuorrutus

Odotin täydellistä heräämistäni aamun koomasta jatkaakseni kakun valmistusta. Liivate totteli paremmin kuin edellisenä päivänä ja sain kuin sainkin kuorrutuksen rutistettua vuokaan. Ängin kakun takas jääkaappiin ja ryhdyin tippa linssissä ihastelemaan Piltti-purkkeja. Ehkä joulun jälkeen meiltä löytyy näitäkin enemmän?

Hehkutettuani ympäri kaveripiiriä kakkua, huomasin jotakin puuttuvan. Vielä pitäisi irrottaa vuoka ja maistaa luomusta. Eikä! Vilkaisin kelloa ja päätin suorittaa viimeisen vaiheen virallisen koekaniini saavuttua.

Keitimme kahvit ja irrotin vuoan...

Voin olla varma, ettei juustokakun pohjan kuulu olla paksumpi kuin päällisen. Leikkaan terävällä veitsellä kummallekin palaset rukoillen kakun muodon puolesta. Tuijotan tiiviisti ukkoa, kun hän puputtaa ensimmäisen palasen... Herra vilkaisee minua samalla, kun miettii miten kertoisi liivate-kokkareesta ilman, että emäntä murjottaa taas loppu illan...

No ei kai. Pari kokkaretta sinne oli jäänyt, mutta kokonaisuudessaan kakku oli ihan toimiva pakkaus. Ehkä kuitenkin ristiäisten kannalta parempi, että tämä mamma-to-be vielä harjoittelisi?